NFL-säännöt: Mikä on “franchise tag”?

Muista Pohjois-Amerikan ammattilaisliigoista poiketen NFL-seuroilla on jokaisella offseasonilla mahdollisuus antaa yhdelle viimeisen sopimuskautensa pelanneelle pelaajalleen ns. franchise tag -sopimus, joka sitoo pelaajan yhdeksi kaudeksi nykyiseen seuraansa. Franchise tag on yleensä viimeinen vaihtoehto pitää pelaaja seurassa, mikäli seura ja pelaaja eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen jatkosopimuksen ehdoista. Samalla seura estää pelaajan pääsemisen vapaille markkinoille, mikä taas ei ole pelaajan itsensä kannalta välttämättä paras vaihtoehto, mikäli tämä tavoittelee pitkää ja rahakasta sopimusta.

Franchise tagin rahallinen arvo määräytyy pelipaikan sen hetkisten suurimpien sopimusten mukaan, mistä tarkemmin alempana. Esimerkiksi pelinrakentajan franchise tag viime offseasonilla oli 19,9 miljoonaa dollaria, kun taas esimerkiksi kulmapuolustajan vastaava summa oli 13,9 miljoonaa. Franchise tagin korkean hinnan vuoksi tägätyiksi tulevatkin yleensä vain seurojen huippupelaajat, sekä esimerkiksi pahoista loukkaantumisista toipuvat tai iäkkäät tähtipelaajat, joita seura ei uskalla signata pitkällä sopimuksella.



Kuluvan offseasonin franchise tag deadline on 1. maaliskuuta. Jokaisella joukkueella on siis käytettävissään yksi franchise tag per offseason, mutta tägäyksiä on kuitenkin kolmea erilaista. Niistä lisää seuraavassa:

Exclusive tag – seura maksaa pelaajalle keskiarvon liigan viidestä parhaiten tienaavan kyseisen pelipaikan pelaajan palkasta tai 120% pelaajan edelliskauden palkasta, kumpi noista kahdesta vaihtoehdosta sitten onkaan rahakkaampi. Pelaajan on pakko hyväksyä tarjous pelatakseen liigassa.

Non-exclusive tag – sama kuin edellinen, mutta antaa pelaajalle mahdollisuuden neuvotella myös muiden seurojen kanssa. Nykyinen seura voi kuitenkin vastata muiden seurojen tekemiin tarjouksiin. Mikäli seura ei matchaa muilta seuroilta tulleita tarjouksia, siirtyy pelaaja uuteen seuraan, joka puolestaan joutuu luovuttamaan pelaajan vanhalle seuralle kaksi ensimmäisen kierroksen varausvuoroa kompensaationa.

Transition tag – pelaaja saa vuoden sopimustarjouksen, joka on keskiarvo kymmenestä pelipaikan parhaiten tienaavan pelaajan palkasta. Lisäksi pelaaja saa neuvotella muiden seurojen kanssa. Nykyinen seura saa vastata muiden seurojen tekemiin tarjouksiin. Mikäli nykyinen seura ei matchaa muiden seurojen tarjouksiin, siirtyy pelaaja uuteen seuraan ilman kompensaatiota.

Pelaajan saa franchise tagata peräkkäisinä vuosina, mutta se ei ole seuran kannalta edullista taloudellisessa mielessä, koska pelaajan palkka nousee tällöin automaattisesti 120 prosentiin edellisvuoden jo valmiiksi arvokkaasta franchise tag -palkasta.

Miksi pelaajat vihaavat franchise tagia?

Pelaajille franchise tag on kaksipiippuinen juttu – toisaalta se turvaa kovan sopimuksen seuraavaksi kaudeksi, mutta toisaalta pelaajalla ei ole pitkän jatkosopimuksen tuomaa turvaa tulevia kausia ajatellen. Franchise tag estää pelaajaa myös mittauttamasta arvoaan vapailla markkinoilla, joilla se voisi valita itse tulevan seuransa.

Miksi seurat tägäävät pelaajiaan?

Franchise tag toimii seurojen kannalta tilanteissa, joissa se ei onnistu pääsemään yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta pelaajan itsensä kanssa. Franchise tagin avulla seura saa pidettyä pelaajan itsellään saaden samalla lisäaikaa pidemmän jatkosopimuksen solmimista varten.