Nämä tulokaskeskushyökkääjät ovat valmiita avauskokoonpanon pelaajiksi jo alkavalla kaudella

Keskushyökkääjän positio on NFL:ssä pelipaikka, jossa tulokaspelaajat lyövät yleensä läpi muita pelipaikkoja aiemmin. Toisaalta kuluttavan roolin varjopuolena running backien peliurat jäävät usein myös muita lyhyemmiksi. Peräti seitsemän keskushyökkääjää varattiin tämän vuotisen draftin kahdella avauskierroksella, joten kysyntää pelipaikalle totisesti löytyy. ESPN rankkasi tulevat kauden pienimmillä varausvuoroilla varatut keskushyökkääjät sekä varmimmat aloituskokoonpanoon saman tien nousevat pelurit.

Saquon Barkley, New York Giants, 1. kierros, 2. varaus

Barkelyn paikka avauksessa on tulokkaista kaikista selvin, varattiinhan mies jo varaustilaisuuden toisella vuorolla varausvuonna, jolloin tarjolla oli kasapäin lupaavia pelinrakentajia. Parhaana keskushyökkääjätulokkaana vuosikymmeneen pidetty 183-senttinen ja 106-kiloinen järkäle on uskomattoman räjähtävyytensä lisäksi todella käyttökelpoinen heittopelien kiinniottaja. Miehen suurimpana kehityskohteena pidetään heittosuojausta, mikä on yleisin tulokasbackien puute, tuleehan tulokkaille NFL:ssä vastaan blitsejä ja pelikirjoja, joihin he eivät yliopistourallaan ole tottuneet. Terveenä pysyessään Barkleyllä on kuitenkin kaikki edellytykset lähemmäs 1500 juoksujaardin kauteen, minkä lisäksi heittopeleissä 500 jaardin raja saattaa sekin mennä rikki heittämällä.

Rashaad Penny, Seattle Seahawks, 1. kierros, 27. varaus

Seahawks varasi Pennyn avauskierroksella huolimatta puutteista useilla muilla osa-alueillaan, mikä lupailee miehelle isoa roolia jo alkavalla kaudella. Tulokaskaudellaan loukkaantumiseensa saakka vakuuttavia otteita esittäneellä Chris Carsonilla on kuitenkin taatusti sanansa sanottavanaan taistelussa avauskokoonpanon paikasta. Penny on Barkleyn tavoin käyttökelpoinen heittopelien kiinniottaja, jonka suurimmat heikkoudet löytyvät heittosuojauksesta.

Sony Michel, New England Patriots, 1. kierros, 31. varaus

Michelillä on kaikki edellytykset nousta Patriotsin ykkös-RB:ksi jo tulokaskaudellaan. Mies rähmäsi pallon yliopistourallaan peräti 12 kertaa, joten suoritusvarmuuden kanssa on vielä tekemistä. Georgian kasvatti taistelee peliajasta loistavana heittopelien kiinniottajana tunnetun James Whiten sekä kolmivuotisen jatkosopimuksen tehneen Rex Burkheadin kanssa.

Nick Chubb, Cleveland Browns, 2. kierros, 35. varaus

Isoja muutoksia viime kauden joukkueeseensa tehnyt Browns saattaa hyvinkin antaa päävastuun juoksujaardeista 2. kierroksen varaukselleen viimeistään myöhemmin kaudella. Chubbin kyky väistää taklauksia yhdistettynä kovaan työmoraaliin antaa hyvät eväät alkavalle ammattilaisuralle. 49ersista tullut Carlos Hyde pystyy repimään pieniä jaardimääriä tilanteissa, joissa matka uusiin yrityksiin tai maaliin on pieni. Chubb saaneekin enemmän roolia ensimmäisillä downeilla. Brownsin kolmas backki Duke Johnson puolestaan on change-of-pace-tyylinen isoihin peleihin kauempana redzonesta pystyvä keskushyökkääjä. Helppoa peliajan lunastaminen tulevan kauden Brownsissa ei siis tule olemaan.

Ronald Jones II, Tampa Bay Buccaneers, 2. kierros, 38. varaus

Jones tuli yliopistourallaan tunnetuksi isoista suoraan uusiin yrityksiin tai maaliin johtaneista juoksupeleistään – puute, joka on vaivannut Bucsia viime vuosina. 20-vuotias iski viimeisellä yliopistokaudellaan 19 juoksu-TD:tä. Koko yliopistouran lukemaksi tuli 39 juoksu-TD:tä 40 ottelussa. Näistä 18 syntyi ns. explosive-peleillä eli pitkillä yli 10 jaardin rykäisyillä. Jonesin jaloista löytyy ylimääräinen turbovaihde, joten mies on vauhtiin päästyään erittäin vaikea pysäytettävä. Peyton Barber taistelee lähtökohtaisesti Jonesin kanssa ykkösbackin paikasta samalla kun Jacquizz Rodgers ja Charles Sims hoitelevat kolmansien downien lyhyet jaardit.

Kerryon Johnson, Detroit Lions, 2. kierros, 43. varaus

Johnsonin rooli Lionsissa on hankala, hankkihan liigan viime kauden heikoin juoksuhyökkäysjoukkue apua keskushyökkääjätilanteeseensa nappaamalla riveihinsä kaksi kertaa peräkkäin Super Bowlin voittoa juhlineen LeGarrette Blountin, joka hoitelee lähtökohtaisesti ainakin lyhyitä jaardimääriä vaativat tilanteet. Theo Riddick puolestaan on yksi liigan kovimmista keskushyökkääjistä heittopelien kiinniottajana, minkä lisäksi kokoonpanosta löytyy vielä kolmen vuoden takainen 2. kierroksen lupaus Ameer Abdullah. Johnson on pelaajatyyppinä sekoitus kolmea edellä mainittua, joten sopivan roolin löytymiseen voi mennä aikaa.

Derrius Guice, Washington Redskins, 2. kierros, 59. varaus

Seitsemäntenä keskushyökkääjänä varattu Guice on jopa todennäköinen aloittaja Redskinsissä, jonka rosterista löytyy lähinnä kolmansien downien backinä käyttökelpoinen Chris Thompson. Guice on todella aggressiivisella pelityylillä operoiva pelaaja, jolla on kyky tehdä isoja pelejä. Miehen yliopistouran seura LSU ei käyttänyt heittopeleissään juuri lainkaan keskushyökkääjiään pallon kiinniottajina, toisaalta Guice oli varmakätinen kiinniottaja silloin kun tarvittiin. Lähes kaikkien muiden tulokkaiden tapaan miehen suurin puute löytyy heittosuojauksesta.

Royce Freeman, Denver Broncos, 3. kierros, 71. varaus

Freeman pelasi yliopistourallaan kolme yli 1300 juoksujaardin kautta toimien koko nelivuotisen yliopistoaikansa Oregonin ykkösbackina. Mies rykäisi combinessa 40 jaardia RB:lle kovaan aikaan 4,54 ja juuri räjähtävyys tuokin tulokkaalle edun Broncosin toista aloituspaikasta kamppailevaa keskushyökkääjää, Devontae Bookeria vastaan. Broncos-koutsi Vance Joseph on ollut tyytyväinen ennen kaikkea Freemanin peliälyyn, minkä lisäksi 22-vuotias tulokas on varsin varmakätinen kiinniottaja heittopeleissä.

NFL:n lähihistoria tuntee useita pienten varausnumeroiden keskushyökkääjiä, jotka ovat jo tulokaskaudellaan nousseet aivan liigan eliittiin pelipaikallaan. Viime vuoden 4. varaus Leonard Fournette ylitti avauskaudellaan 1000 juoksujaardin rajan historian toisena Jaguars-tulokkaana. Panthersin Christian McCaffrey sekä Saintsin Alvin Kamara olivat puolestaan viime kaudella ensimmäiset tulokaskeskushyökkääjät, jotka napsivat kauden aikana vähintään 80 kiinniottoa sekä viisi heitto-TD:tä. Toissa kaudella ykkös-All-Pro-joukkueeseen valittu Ezekiel Elliott nettosi 1631 juoksujaardia, mikä oli tulokkaiden historian kolmanneksi paras noteeraus. Vuoden 2015 10. varaus Todd Gurley puolestaan valittiin vuoden parhaaksi tulokashyökkääjäksi miehen oltua juoksujaarditilaston kolmonen 1106 jaardillaan.

Saako komea nimilista jatkoa jo alkavalla kaudella?